Tänään sai omistaja hersyvät naurut aamutuimaan takapihalla, kun Jatsin nenän edestä spurttasi matkaan rusakko. Normaalisithan Jatsi kyllä "meinaa" painua perään.

Nyt Rouva Maha nytkähti kohti jänistä, mutta pysähtyi niille sijoilleen ja uskokaa tai älkää, KATSOI mahaansa ja sitten minua. Mulkaisu oli jotakuinkin halveksiva. "Se on sun syy, ettei tästäkään tule mitään..." Jatkoi sitten tyynesti matkaansa vastakkaiseen suuntaan, minne pupu oli kadonnut .

Ruokailukerrat on nyt lisätty kolmeen, sillä annokset tahtovat olla mahdottoman suuria. Jonkin asteista närästystä tuntuu olevan, sillä Jatsi röyhtäilee ja se tehnee huonoa, ilmeestä päätellen. Itsekin saman tilan kokeneena, voin vain sanoa, että sympatiani on koiran puolella.

Kiitos vaan terveisistä Ilpo-iskä ja Tina. Näkyillään taas, jos vaikka kelit antaisi myöden, tai muuten ajeluita teillä ohi tästä on.