Koska pojat ja Blacki ovat Mikan kanssa mummolassa, olen antanut pentujen huoletta mellastaa koko asunnossa. Tänä aamuna herätessäni mielessäni oli selvänä, että asunto olisi siivottava. Pentulaatikosta kuulunut innokas vikinä kertoi heti, että pennuilla on NÄLKÄ, vauhtia ja varsinkin NÄLKÄ. Laitoin siis niille kupin eteen ja siivosin laatikon.

Syötyään porukka paineli olkkariin, jossa alkoi painisessiot sohvanpäällysten repimisen siivittämänä. Totesin, että koska imuroidakin täytyy ja pennuilla on kivaa, imuroin joka tapauksessa heti, enkä laita pentuja pois. Paha virhe ! Operaatio on toistettava myöhemmin, sillä pölypalleroita on hieman vaikea jahtailla, kun viisi pentua roikkuu imurin suulakkeessa ja neljä pyjamani lahkeissa. Sama juttu moppaamisen kanssa. Hohhoijaa... Joten kaikki te, joilla takaraivossa on jonkinlainen kateuden pisto tämänhetkistä perhetilannettani kohtaan, unohtakaa se. Jos joskus olette omistaneet yhdenkin rohkean ja taistelutahtoisen pennun, miettikää, että täällä niitä on yhdeksän.

Koko siivousrumba siis siksi, että periaatteni on se, että pentujen on totuttava normaaliin elämään ja sitä ne täällä tulevat kokomaan. Saavat sitten tulevat omistajat irrotella naskaleita mopin naruista ja meikäläinen hymistelee (kuviteltuun) partaansa. Onnea ja menestystä pennun varanneille

Eipä tässä tällä erää muuta, nyt pedot nukkuvat, mutta herättyään pääsevät ulos. Jos kerkiäisi itse juoda aamuteen, jonka lämmitin mikrossa nyt kolmannen kerran. Oikein hyvää viikonloppua kaikille !