Tai siltähän se vaikuttaisi

Viimevuoden lokakuussa HK1 -tuloksen jälkeen vannoin, etten koskaan enää kisaa haussa. Eikä ollut todellakaan tarkoitus, ennenkuin huomasin, että jälkikokeisiin on melko mahdoton päästä. Ilmoitin siis Jatsin jälkipaikan puutteen vuoksi hakuun ja ajattelin, että onhan tässä runsaasti aikaa treenailla... No, eipä taas ollut. Kaksi kertaa pääsin kesän aikana hakumetsään hakemaan motivaatiota ja siinä se. Esineet otettiin kerran, viimevuoden kokeiden jälkeen.

Treenin puutteen vuoksi lähdinkin Lohjalle vailla sen kaummampaa motivaatiota, ajatellen, että tulosta ei varmasti irtoa jo koiran heikohkon yleiskunnon vuoksi. Mutta niin se vain taas puristi viimeisetkin rippeet itsestään.

Hakualueella jo näytti siltä, että koira hyytyy kahden ensimmäisen piston jälkeen, kun vasempaan etukulmaan lähetyksestä maalimies löytyikin jostain sadanmetrin paikkeilta. Ja ohjaaja juoksi :). Ajattelin vakavissani, keskikohdalla rataa, että homma olisi hyvä jättää kesken, kun koira tekee onnettomia kymmenen metrin roiskaisuja, eikä edes lähetettyyn suuntaan. Ei uppoa metsään, ei. Mutta näyttihän se sitten kuitenkin maalimiehelle irtoavan ja kaikki kolme äijää löytyikin melkolailla helpolla.

Ruutuun mentiinkin sitten heti, eikä tämäkään luvannut hyvää. Koira oli niin puhki, että oletin ruudun nyt vähintään pummaavan. Yhtään turhaa askelta ei ruudussa tullut, kaksi esinettä kuitenkin. Ei mikään loistosuoritus, mutta täydet pisteet sittenkin !

Edelleen siirryttiin tottikseen ja se olikin sitten aika kamalaa. Seuraaminen oli paikoin kuin päiväkävelyä, mutta luoksetulo ja noudot onnistuivat tasaisen tappavalla varmuudella. Olosuhteisiin nähden koira taas osoitti työmoraalinsa ja sain taas lisää uskoa siihen. Jostain sielunsa syövereistä se aina löytää sen tarvittavan lisän ja painaa loppuun saakka.

Pitkän päivä päätteeksi oli taskussa HK2 ja FIN&EST muotovalion arvot. Taas päästiin niin paljon odotettua helpommalla yhteen tavoitteeseen, että oikein kylmää.

Koekausi ei vielä ole osaltamme ohi ja rutistusta toivottavasti löytyy vielä tuleviinkin koitoksiin. Sen sanon, että ilolla lähden taas ajelemaan, kun kyydissä on kimpale kultaista koiraa !